Ei ihan putkeen... -.-' Surkeaa ratsastusta!!

Joo-o. Nyt oon rättipoikki, vedetty päiväunet ja kohta tallille kääriin konin jalkoja.

Ratoihin siis..
Ekan luokan verkassa Repe kielteli pari kertaa mun tunailusta ja oli ihan sählä. Kuumu paljon ja ratsastettavuus yllätti mut aika paljon. Ei meinannu haluta radalle ja meinas teilata yhen hepan perseellään peruuttaessaan portilta pois. Radalla en antanu laukata tarpeeks ja tunasin paljon, joten "nyppimisestä" kielsi yhelle pystylle, mutta sain radan mentyä läpi. Oli silti kamalaa ja mun ratsastus oli vielä kamalampaa.
Seuraavassa luokassa verkka oli tosi hyvä ja saatiin ilmavat hypyt. Radalla alkurata meni tosi hyvin! 1. este meni ihan normaalisti, tokalle jouduin ottaan kaarteen jälkeen vähän kiinni kun alko imeen liikaa. 2 ja 3 esteen suheutettu tultiin normilla kuudella askeleella. Hyvä onni päätty 4. esteelle, jossa oli yhden askeleen okseri-pysty sarja. Ekalla kiellolla okserille lensin kaulalle ja sain melkein maistella puomeja. Toisella kiellolla meinasin lentää vasemmalle, mutta killuin sitten jotenkin ohjissa ja vasemmassa jalustimessa. Hylyn jälkeen hyppäsin 1.esteen ja verkassa menin pystyn ja okserin peräkkäin. Kyllä hatutti, kun ekan radan moka menee kuskin piikkiin ja kun paransin toiselle radalle, ei se silti riittänyt tälle hevoselle -.- Voi kurjuus.. Oli niin pienet luokatkin!!
En silti syytä ollenkaan hevosta tosta hylystä, koska olin liikaa irti satulasta ja jyskytin selkää ristiselkä lukossa. Kiltisti Rhea hyppäs pystyt ym, mutta kun tulee muutenkin jännittävä sarja, ei enään hevonenkaan kaikkea yksin tee. Eli SURKEAA ratsastusta! Näin se vaan on. En osaa toteuttaa käytännössä taas mitään. Videosta päätellen mun olis pitäny rentouttaa kättä enemmän ja runtata pohkeella kun kaks askelta ennen estettä alko "tökkiin" ja heitti mut irti satulasta. Jos olisin istunut tiiviisti ympäri, en olisi hypähtänyt satulasta ja vahingossa nypännyt suusta!! Tämä siis on se perimmäinen syy. Mitäs killuin irti :( Mutta jos jotain hyvää näistä kisoista haetaan, niin toisen radan verkassa tajusin rentouttaa käden ja saatiin hyvät hypyt. Alkuradankin ratsastin päättäväisesti.
Siispä tammikuussa toivottavasti uudestaan kisoihin. Ja sitä ennen täytyy käydä maneesilla hyppäämässä vielä lisää ja saada yhteistyötä paremmaksi, ja omaa asentoa. Eikös se mene niin, että harjotus tekee mestarin :) En todellakaan aio luovuttaa. Meidän kouluradatkin on parantunut tosi paljon joten miksei saataisi hyppääminenkin toimimaan :)

Kyllä tää tästä.. Ei se että kaatuu vaan nousee ylös! ;) Tärkeää on niellä ylpeytensä ja tajuta, ettei aina olekkaan oikeassa. Tsemppiä teillekin omien ongelmienne kanssa!!
Näillä eväillä me jatketaan etiäppäin. Seuraavalla kerralla tiedän mitä tehdä :)