Mutta siis lupasin kertoo meidän tarinan: here it goes!
Alotin ratsastaan 8-vuotiaana Jutan Tallilla ja 10-vuotiaana sain oman hevosen. Tai en oikeestaan ihan omaa, mutta oli puoliks meiän ja yhen tytön. Oili oli iäkäs lämppäritamma joka harmittavasti kuoli jo 10kk jälkeen jalan katkeamiseen :( Sen ikäsenä hepan kuolema oli kova isku ja tottakai itketti! No, menin sitten takaisin ratsastuskouluun hetkeksi. 2004 vaihdoin tallia Vahantaan ja siellä olinkin sitten tän vuoden alkuun asti. Siellä tärkeiksi hevosiksi tuli Benji jota hoidin ja Leo, jolla olin kouluvalmennuksessa. Benji myytiin pois muistaakseni -07 vuonna, mutta Leo on vieläkin Vahannassa. Leo opetti erittäin paljon ja olen siitä vieläkin kiitollinen! :) 2008,-09 ja -10 olin tuntiratsastajien mestaruuksissa junnukoulussa Leolla. 2010 oli huippuvuosi, koska pääsin tuntsareissa Leolla koulutuuppaamisen lisäksi hyppäämään Raulilla junnumestaruudesta! :D Rata oli vaan 90cm, mutta mulle se on jo aika iso :D Hevonen oli kyllä mahtava ja korjaili virheitäni. Hengissä päästiin maaliin puhtaalla radalla. Super! Myös nuori tamma oli hauska tuttavuus, Viola :D Sen kanssa opin nuoren hevosen ratsastusta, koska Viola oli vähän laiska mutta joskus sekin virkisty!
Tässä hepoista kuvat:
 |
| Benji. Jos joku tietää missä tää asustaa, niin kertokaa! :) |
 |
| Leo |
 |
| Rauli |
 |
| Viola |
Sitten Repen tarinaa lyhyesti. Repe syntyi Saksassa ja sillä on polttomerkki kankussa. Siellä se sai 4-vuotiaana tammavarsan. Sitten Repe tuli suomeen ja Tuija koulutti ja kisas Repee. Sitten se myytiin yhdelle Sannalle, mutta sitten tuli takajalkaan polvioperaatio. Sitten Repe myytiin yhdelle perheelle, jossa Repe oli kantavana parantelemassa jalkaansa ja silloin menin ratsastamaan Repellä. Sitten se tuli mulle ylläpitoon muutamaks kuukaudeks ennen kuin palas takas varsoon. Sieltä tupsahtikin hieno orivarsa ja heinäkuussa sitten ostin Repen. Tai noh, porukat osti sen mulle :D Vierotuksen jälkeen Repe muutti lähemmäks ja siellä se nyt sitten majailee..
En sanois Repen olevan se unelmien hevonen jota ittelleni kaavailin mutta... Onhan Repe siis hieno ja sillain mutta ei oikeesti mun tyylinen! Vieläkin vähän ihmettelen että miks tähän ratkasuun päädyin, mutta ehkä Repessä kiehto sen itsepäisyys ja silti kultanen luonne. Hyvät askellajit ja laatukin vaikutti kyllä asiaan ja äiten mielipide. Jotenkin sitä vaan sitten kiinty ylläpidon aikana niin hirveesti ettei ei voinu enään luopua.. Ylläpidon aikana, vaikka Repe oli kantavana, yhdessä sattu kaikkia hauskoja kommelluksia ja kaikki päivät oli niin erilaisia. Maastolenkit oli aina vähintäänkin mielenkiintosia: kerran ku maastossa lähti takapää alta, Repe "suuttu" ja pukitti suoraan liukastumisesta. Arvatkaa räkätinkö siellä selässä :D Se vaan oli jotenki niin huvittavaa.. Ja neitihän tykkäs vähä pukitella ja kinastella asioista. Varsinkin ne laukannostot oli joskus työn ja tuskan takana. Ja yks hyvä taktiikka Repellä on (vieläkin) paeta, meinaan peruuttaminen! Just yks päivä kun Repee ei vähääkään kiinnostanu ratsastelu, se peruutti kentän aitaa vasten ja katteli kotio päin :D Siinä oli kiva sitte suostutella kauniisti eteenpäin, koska jos oisin antanu pohjetta, neiti ois varmasti peruuttanu langoista läpi!
Mikä sen mun unelmahevonen sitten oli.. Kuvittelin aina saavani ison ja melko massiivisen ruunan joka ois aika mutkaton ja helppo. No kuinkas sitten kävikään :D Oon aina tykänny isoista hevosista (170cm->), sellasen selässä tunnen olevani turvassa ja hyppääminen ei oo sillon niin jännää. Joskus tunnen itteni Repelle liian isoks, mutta se on kuulemma turha huoli. En oo vaan tottunu meneen pienellä ja sirolla hepalla, mutta kai mää pääsen yli mun päävammasta :D Toivottavasti vielä pääsen Repellä "loistaan" esteradoillakin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidäthän kommentoinnin asiallisena! Kiitos :)